Oli tänään meillä pari tuntia aikamoista menoa ja melskettä. Menoa vauhditti kaksi vierailevaa tähteä. Täällä siis kurvaili kaksi kokonaista mäyräkoiraa, yksi mäyriksen puolikas (eli sikspäkki) ja yksi neljäsosa mäyris (eli fourpäkki). Nuoriso piti aikamoista ravia ja melua... kaksi vanhempaa osas jopa käyttäytyä. Paitsi piti niittenkin välillä komentaa nuorisoo. Ihana kyllä kattoo kun koirat temmeltää keskenään. Nyt kun vieraat on lähteny ni täällä on aika väsyneitä tyyppejä pitkin lattioita makailemassa.
Jotain oon tässä saanut aikaankin. Saksanhirvet (?) alkavat hahmottua, jos hyvällä tahdolla kuvaa katsoo.
Mukava tuota on pistellä. Miusta nää ristipistopakkaukset on mukavia kun ei tarvii miettii lankojen riittävyyttä hirveesti eikä onko kangas varmasti oikean kokoinen. Tai ainakin miun kokemukset on ollu pakkauksista hyvät, koskaan ei oo langat loppunu eikä kangas oo ollu liian pieni. Lankoja jää ylleensä yli ihan kiitettävästi ja niillä voi sitten tehä pienempiä töitä, esim. kortteja tms. Tosin enpä paljoo oo tehny kortteja, mut pääasia että varastosta löytyy tarvikkeita niitä varten!
Eilen kun alotin tuota ja olin tehny vaan muutaman piston niin mietin, et miten tästäkin nyt tuommonen kuva muodostuu. Ja oli vähän semmonen epätoivonen viilinki kun tietää miten paljon noissa on tehtävää ennen kun on valmis. Ehkäpä ei kannattas ajatella työn valmistumista vielä tässä vaiheessa vaan matkan teon (eli pistelyn) mukavuutta, joka on loppujen lopuks se syy miksi mie näitä teen.
Alottamastani palmikkokaulaliinasta sitten loppu se lanka. Enkä löytäny sitä enää mistään kaupasta. Kerkesin jo haudata ajatuksen kaulaliinan valmistumisesta sen värisenä, pariksi samanvärisille palmikkolapasille. Rupesin sitten tonkamaan lankalaatikkoani uusia palmikkolapasia ja niihin sopivaa kaulaliinaa varten. Aattelin olla kaukaa viisas ja kattoo heti, et onko miulla riittävästi samanväristä lankaa, etten taas olis samassa tilanteessa ku nyt. Sitä ihminen ei taija viittii kovin usseesti hakata päätä samalla tavalla seinään. Ja kukas se sieltä löytykään, omista varastoista:
Eilen kun alotin tuota ja olin tehny vaan muutaman piston niin mietin, et miten tästäkin nyt tuommonen kuva muodostuu. Ja oli vähän semmonen epätoivonen viilinki kun tietää miten paljon noissa on tehtävää ennen kun on valmis. Ehkäpä ei kannattas ajatella työn valmistumista vielä tässä vaiheessa vaan matkan teon (eli pistelyn) mukavuutta, joka on loppujen lopuks se syy miksi mie näitä teen.
Alottamastani palmikkokaulaliinasta sitten loppu se lanka. Enkä löytäny sitä enää mistään kaupasta. Kerkesin jo haudata ajatuksen kaulaliinan valmistumisesta sen värisenä, pariksi samanvärisille palmikkolapasille. Rupesin sitten tonkamaan lankalaatikkoani uusia palmikkolapasia ja niihin sopivaa kaulaliinaa varten. Aattelin olla kaukaa viisas ja kattoo heti, et onko miulla riittävästi samanväristä lankaa, etten taas olis samassa tilanteessa ku nyt. Sitä ihminen ei taija viittii kovin usseesti hakata päätä samalla tavalla seinään. Ja kukas se sieltä löytykään, omista varastoista:
Ilon ja onnen päivä! Ihan täysinäinen kerä sammaa sävä. Tästä on hyvä jatkaa huivia. Onneks en menny purkamaan tuota huivia epätoivoissani, kannatti jättää jemmaan parempia aikoja oottelemmaan. Nyt on ens tiistain ompeluseuraan tekemistä.
Kommentit