Lunta meinaan. Hyvin on meijän nurkalle lunta tullu ja vieläkin satelee. Oikein mukavaa. Viime talvena piti tehä Peen takia mäyrisreittejä pihalle. Lapionlevyinen polku kulki koirien lempireittiä pihalla. Peellä oli selkävaivoja ja sen kulkeminen hangessa olisi ollut hyppimistä, jota se ei saanut/voinut tehdä. Niimpä myö lapioitiin reittejä lumeen koirille. Ässäkin hyödynsi niitä sujuvasti, se piti niitä juoksuratoina, hirveessä hepulissa saatto heittää pitkin polkuja. Nyt Peen selkä vaikuttaa olevan kunnossa, mut eihän sitä koskaan tiijä millon se taas rupee oireilemaan. Toivottavasti tänä talvena ei noita reittejä samasta syystä tarvitse tehä.

Neuletapaaminenkin meni oikein rattosissa merkeissä, miulla oli mahottoman hauskaa. Lapanenkin edisty ja tänä aamuna sain sen sitten valmiiksi. Ei oo oikein joutanu viikolla harrastusten pariin. Näin viikonloppuna pittääkin sitten ottaa vahinko takasin. Eilisen illan istuin telkkarin ääressä hirvien kanssa. Nyt on kaikki hirvet muodostunu kankaalle suunnilleen, yksityiskohtia puuttuu, mutta en jaksa nysvätä niitten kanssa just nyt. Joten siirryin taustan tekemiseen.

Lapaskuuhun sain käytyä raportoimassa lapassaaliin. Nyt niitten teko kyllästyttää. Toisaalta ne on kivoja, valmistuu noppeesti, mutta se peukalon värkkääminen ja toisen samanlaisen lapasen teko tökkii. Miun pittää kehitellä tähän joku muu neulomusrojekti. Kaulaliinaa mie kyllä melkein tarviisiin. Siis melkein, niitä kyllä on aika paljon tuolla, mutta siis melkein tarviin. Eikäkö semmonen joku ihana huivi olis kiva tehä, siis jos osaisi. Noita kolmiohuiveja on monenlaisia malleja blogeissa nähnyt, aivan vallottavia. Mutta ehkä miun ei kovin suurilla odotuksilla kannata lähteä huivin tekoon... mites niitten pitsisukkien kanssakin kävi?! Vaikka kai sitä voisi yrittää ja huomata erehtyneensä.