Käytiin Ässän kaa lenkillä kahestaan, kierrettiin pitkä lenkki. Sain huomata, että irtioloharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, melkeinpä liian kanssa. No, ei kai ihan niin voi sanoa, mutta en oo tottunut siihen että koira pysyy helposti lähellä ja tarkkailee pysynkö perässä.

Ässällä on menossa "mörkökausi" eli sen pitää urrata ja pörhistellä kaikelle turhalle, lisäksi se vaikuttaa epävarmalta. Ilmankos ei minuukaan laske silmistään... Lenkillä pörhisteltiin muutamille postilaatikoille yms. Kyllä se rohkeesti sitten menee katsomaan näitä "uhkia", mutta kun en oo tottunut moiseen käytökseen. Pee on sen verran tasanen, että se ei tosiaan turhia pörhistele. Peen mörkökausi kesti yhden betoniporsaan verran aikanaan. Pee haukku betoniporsaan, meni katsomaan mikäs tuo on ja nosti koipea. Se siitä.

Tästä lähellä pyörimisestä pitäis osata nyt hyödyntää tulevaisuutta varten kaikki. Kehuin paljon kun Äs kääntyi kahtomaan missä meen, en huudellut perään kun jäi taakse nuuskuttelemaan. Tosi hyvin pysyi mukana! Välillä pyöri vaan parin metrin säteellä, mutta kun käveltiin peltojen keskellä ja näkyväisyys oli parempi Äs juoksenteli jo kauempana (n. 10 metrin päässä). Haki silti hyvin kontaktia ja kyseli mennäänkö varsin tästä. Kivaa!!!

Yritän nyt nauttia tästä, koska tiijän että vielä tulee aika kun se ei "jaloissa pyöri". Keväällä tai alkukesästä ei tarvitse pitää  irtioloharjoituksia, Äs rakastaisi mm. lintujen jahtaamista ja kun on niitä pieniä poikasia liikenteessä niin en haluu, että Äs poikasia käy hätyyttämään. Mie en voi olla mäyräkoiran mielestä mielenkiintosempi kun riista.

Pee saa kipulääkkeitä, on ollut vaisu eikä mielellään lenkkeillyt edes metsässä irti. Ehkä se selkä vihoittelee, kokeilen nyt muuttuuko mikään noilla lääkkeillä. Pee ei kipua ihan helpolla näytä.

Ainii, ollaan menty sitten pilaamaan koirien tyyny. Se kävi pesukoneessa eikä oo sen jälkeen koirille kelvannut.