Jotain pitää keksiä tuohon otsikkohommaan. Kaameen vaikeeta keksiä otsikoita! Kun pähkäilee otsikkoa, unohtaa mitä olikaan ajatellut kirjoittaa. Sen verran lyhyt tuntuu tuo muisti olevan.

Suuri Käsityölehti ilahdutti minnuu eilen. Ommeltavaa löytyi, ei niinkään neulottavaa. Jospa kävisi huomenna kangaskaupassa kahtelemassa kankaita. Neulojakin tarviisin koneeseen. Voisin yrittää varustautua etukäteen ompeluviikonloppuun, jonka toteuttaisin sitten pääsiäisen tienoolla. Tuntuu olevan aika täyttä viikonloput sitä ennen. Mie tykkään, että miulla on koko päivä aikaa ompeluun. Siinä kun hurahtaa aika hirmusta vauhtia.

Virkkaukseen on ollut hinku. On tullut valvottua viikollakin liian myöhään ja sitten sitä ei oikein osaa nukkua kunnolla. Myönnetään, on sitä tiettyä mustaa limppariakin litkitty illan tunteina. Ei oikein edesauta nukahtamista se juoma. Virkkauksesta oon saanut takakappaleen yläosan jo valmiiksi eikä toisen etukappaleen yläosastakaan enää paljoa puutu. Niin mukavaa on ollut virkata!

1354435.jpg

Etukappaletta

Harmi kun miulla ei ollut sopivan kokoista bambukoukkua. Oli vaan tuommonen tavan koukku. En päässyt virkkaamaan bambua bambulla vaikka se ajatus juuri minnuu viehätti. Miusta tuo kuvio on kaunis. Saa nähdä millanen kokonaisuudesta sitten tulee ja miten käy pahamaineisten hihojen. Onko ne yhtä huonostikäyttäytyvät kuin neuloen tehdyt?

Äs oli tänään sitten syönyt miun lukuvalon piuhan makkarista. Tää on jo toinen kerta kun se syö miun piuhan. Miehen lukuvalon piuhan Äs on kerran nakertanut melkein poikki. Jätti rauhaan kun piuha oli seinässä, ilmeisesti oli saanut sätkyt. Nyt on jättänyt sen puolen johdon rauhaan. Kun tulin kotiin huomasin jotain outoa keittiön lattialla. Siinä oli uudelleen muotoiltuna se mötkäle, joka laitetaan pistorasiaan. No, kerkesinhän mie sitä valoa vissiin pari kertaa käyttää tuolla uudella johdolla. Taidanpa pärjätä taas ilman lukuvaloa.

Yritin kuvailla miun norsuja joutessani. Ei hirmusen sujuvasti onnistunut. Tässä kuitenkin yksi lempparinorsuistani:

1354436.jpg

Eka keräilynorsu

Tuon norsun sain joskus ala-asteikäisenä. Mie muistan kun manguin tuota äiskältä yhellä romutorilla. Oltaskohan oltu Orimattilassa? Kävin monta kertaa kahtomassa tuota norsua ja aina välillä äiskälle vinisemässä, että mie haluun tuon kun on niin hieno. Lopulta, ennen kun lähettiin pois äiskä osti sen miulle. Mie lasken miun norsukeräilyn alkaneen tuosta norsusta.

Suurin osa miun norsuista on pakattuina pahvilaatikoissa. Kaikki ei mahdu esille. Tekisi mieli purkaa ja ihastella niitä pitkästä aikaa, mutta siinä on sitten hirmunen siivoominen takasin. Tietty jos oisin kaameen noheva voisin pitää ihelläni vaihtuvaa norsunäyttelyä. Pääsisvät norsut vuorotellen esille. Ei pöllömpi idea.