Täällä on hirmunen meno, mäyristä vilistää menemään niin, että voisi luulla täällä kurvailevan ainakin 20 vauhdikasta räyhistä. Mekkalakin on sen mukainen. Näillä kahdella tuntuisi olevan iltavilli meneillään. Äs ottaa aikamoisia kierroksia ja Pee torjuu hyökkäykset. Ne jalkapalloleikit pihalla taisi olla liikaa tai vaihtoehtoisesti liian vähän kun noin riehututtaa. Miten kahesta koirasta lähtee noin älytön meteli?!

Otin eilen pitkästä aikaa virkkauksen käsiin kun kävi niiiiin paljon puuduttamaan ne ristipistot (kiitos muuten kannustavista kommenteista). Ihanaa virkata en muuta sano. Tai no sanon. Miulla alkaisi kohta hihojen teko, ihan jännittää miten käy. Hihoista on muodostunut kaamea trauma, mutta lohduttaudun tämän työn kanssa sillä, että siitä tulee ainakin hieno liivi jos ne hihat nyt jää onnistumatta.

Äs on oikea kulinaristi; se nappasi lenkillä etanan suuhun. Tai ainakin etanan kotilon, en tiijä liekö tuolla ketään ollut kotona. Se on aina aika mielenkiintoista tunkee sormet koiran suuhun ja ottaa pois sieltä millon mitäkin. En ees halua tietää mitä kaikkea oon niitten kidoista kalastellut. Aika hyvin uskovat irti käskyn, mutta oikean namupalan ollessa kyseessä on ihan turha huutaa naama punaisena irti. Ei auta vaikka sitten alkaisi jo sinertää kasvoilta. Ja jos on erehtynyt irti sanomaan niin pakkohan se on suusta pois saada. Välillä tulee mietittyä, että kummat meistä on jästipäisempiä: mie vai mäyrikset.