Hyödynsin tämän lumen ja testasin äsken sukseni. Hyvin luistaa ja on se hiihto raskasta. Vai kunto huono? Totuuden nimissä asia on molemmalla tavalla. Vitsi oli kiva hiihtää. Tavoilleni uskollisena hiihtelin tuossa pihassa ja pihateillä, joten kilometrejä ei päässyt kertymään, mutta hiihtämisen makuun pääsin kuiteskii. Meidän seudulla on jo latuja tehty, että sellaisellekin olisi päässyt jos viitsisi autolla lähteä. Mie kun en viitsi. Kelikään ei houkuttele autoiluun. Toivottavasti huomiseksi jo paranee, sillä huomenna on autoiltava.

Pee ja Äs hiihtivät myös. Eli Pee yritti syödä miun sukset ja sauvat ja Äs juoksi vieressä katsoen ihaillen Peetä: "Miten sie oot noin rohkee, et uskallat käydä noitten liukuvien ja heiluvien juttujen kimppuun? En mie vaan uskalla." Loppua kohden ja kovaäänisten kiroilujeni jälkeen Pee rauhoittui ja antoi miun hiihtää. Hiihdon vaikeustaso ei ollut tänään intermediate vaan mäyräkoira. Semmosta pikkasen tönkköä menoa kun pitää varoa, ettei aja Peen yli ja ettei Pee saa sauvasta. Ässää ei tarvihe suuremmin varoa, koska sen mielestä kannattaa itse varoa suksia, mutta pitää vähän kytätä ettei sekään saa sauvasta. Näin turvallista ulkoilua meillä.

Lumimyräkkä näyttää kovenevan, joten voin uppoutua sohvaan ja ottaa kettutyön esille. Pitäisköhän keittää kuumaa kaakaota lisäksi?