Mie oon kahlannut täällä Jotunin Huojuvaa taloa. Jo ottaa se kirja päähän, enkä kovin pitkälle oo vielä päässyt (alle 200 sivua). Miten se Lea voi olla semmonen! Argh. Minnuu ottaa päähän se Lean käytös. No, kyllä sen miehenkin käytös, ei sen puoleen. Miten Lea voi hyväksyä kaiken, tehdä ihtensä täysin arvottomaksi ja uskotella ihelleen rakastavansa sitä pölvästiä. Ja se mies... voi räkä.

No, herättääpä kirja ainakin tunteita! Ei voi olla huono kirja. Miun vaan pitää yrittää sitkeesti lukee sitä eteenpäin, miehän en tiijä miten siinä loppujen lopuksi käykään. Kesken tää kirja on jo kerran jäänyt, mutta toivottavasti pääsen tällä kertaa loppuun asti. Ja mie halluun onnellisen lopun! Tai ainakin Lealle itsetunnon ja se mies saisi katua tekosiaan.

Se siitä vaahtoamisesta. Käytiin tänään kirpparilla ja ostin yhden kirjan. John Irvingin Oman elämänsä sankarin. Irving on miun suosikkikirjailijoita (kuten myös hänen kaimansa Steinbeck) enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa tätä kirjaa. Mie harvoin ostan lukuromaaneita ihelleni, mutta näiden kahden kirjailijan kohdalla tulee aika helposti tehtyä poikkeus. Itse asiassa mie en oo ees lukenut tätä kirjaa. No, kuhan pääsen Huojuvasta talosta ulos, niin kahellaan sitten.

Ei pelkkää lukemista vaan myös neulomista on tullut harrastettua. Vuoden ekana työnä valmistui nää:



Miniatyyrisukat makkaravarrella

Ohje: omasta päästä, mummin tekemiä sukkia muistellen. 36 silmukkaa.
Lanka: Nalle, viininpunainen
Puikot: 3 mm bambut
Langankulutus: 30 g

Onpa hieno kuva, josta ei saa mitään selvää. Eipä noissa nyt mitään kummempaa ookaan. Varsi on samankaltainen kuin ympäri blogimaailmaa kulkevilla junasukilla. Näissä vaan on koko matkalla niitä makkaroita. Mie tykkään tälläsistä sukista, ihellenikin oon joskus tehnyt haitarivarrella, saa kätevästi nostettua sukat tai tarvittaessa laskettua alemmaksi, riippuen kylmyydestä.

Aloitin bambulangasta neulomaan pientä puseroa. Tein innolla etu- ja takakappaleet, hihaakin aloitin. Sitten kävi kyllästyttämään. Minnuu epäilyttää miten tuo pusero toimii, ohje oli miusta outo (ylläri). Se on osasyy kyllästymiseen. Toisaalta tekisi mieli nopeasti nähdä tuleeko tuosta mitään, mutta en oo varma haluunko kohdata epäonnistumisen :) Siispä kettutyö kävi kiinnostamaan... Nyt oon pistellyt eilisen illan ja jo tänäänkin. Kyllä se taas maistuu hetkisen.