Mie luovutan noitten otsikoitten suhteen. Tuon nappasin Kaarina Helakisan runokirjasta. Periaatteeni oli: kirja auki sattumanvaraisesta kohdasta, sormi sivulle ja se lause tulee otsikoksi. Tuo lause on runosta Villisorsan iltalaulu.

Joo, tässä on ommeltu muutama vaippa, joista ei oo kuvia. Toinen vaippa on tutulla ja turvallisella SK:n kaavalla. Toinen taas oli kokeilu Mummut-vaipasta. Tuli iso, mutta ei se mitään, eiköhän se Tossullinen tulevaisuudessa senkin vaipan täytä.

Sitten mie sain valmiiksi tämän:

Tossullisen tossutaulu

Malli: Vervaco Babyschoentjes/Baby boots/De första skorna
Kangas: 18 count aida
Koko: 19 cm x 16 cm
Pistelyaika: 18.2.2009 - 15.4.2009

Miusta tuosta tuli ihana. Tästä kuvasta tosin puuttuu nimi ja syntymäaika. Ne kyllä täydentää tuota kuvaa hyvin ja ne kirjaimet on tosi kauniit, jälkipistoilla vähän koukeroa. Aion käyttää kirjaimia joskus muulloinkin.

Eilen sain valmiiksi ja pitihän tänään rynnätä kaupungille viemään tätä kehystykseen. En malttanut oottaa ensi viikkoon. No, se hakeminen menee kyllä ensi viikkoon, mutta silti. Nyt saankin palata kettutyön pariin myös ristipistorintamalla.

Harjoteltiin kaupungissa kantoliinailua. Eilen käytiin eka kertaa lenkillä molempien piskien kanssa ja Tossullinen oli liinassa. Nukkui, joten hyvin meni.Tuo liinailu on jännittävää, miun vaan pittää mennä sen kanssa joka paikkaan, että saan käyttövarmuutta. Vauvahan tuosta tuntuu onneksi tykkäävän ja tykkään kyllä miekin kantaa, se on niin helppoa ja kevyttä (toistaiseksi). Hankalalta tuntuu Tossullisen vaatettaminen, minkä verran päälle laittaisi. Ei siinäkään auta kun kokkeilla, milläs sitä muuten oppii. Tossullis-rukka on vähän harjottelukappale Lisäksi miun pittää harjotella enemmän vauvan poisottoa liinasta sillei, että saan sen takaisinkin samaan sidontaan. Nyt liina menee ihan mönkään kun otan Tossullisen siitä pois.

Jatketaas vauvajuttua vielä sen verran, että eilen oli pakko aloittaa uusien villapöpien  neulominen. Ihan mukavaa neuloa isommilla puikoilla. Mie kun oon tikutellut sitä boleroa ja ne hihat, argh. Ne vaatii ajatustyötä ja keskittymistä, että saan ne sujumaan. Joten homma seisoo siltä osin.

Oon myös lukenut muutaman kirjan.

Tekijä: Maria Jotuni
Nimeke: Kun on tunteet. Tyttö ruusutarhassa : ynnä muita novelleja
Julkaistu: SKS : 1999
Sarja: Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Julkaistu alunperin: Kun on tunteet 1913, Tyttö ruusutarhassa 1927

Tässä on siis kaksi novellikokoelmaa. Kirjassa on myös aikalaisarvosteluja ja Irmeli Niemen kirjoitus novelleista. Mie jätin tällä kertaa tarkoituksella ne lukematta. Oon lukenut muitakin tähän sarjaan kuuluneita teoksia ja oon aluksi lukenut sen kirjoituksen alusta, jossa ruoditaan teosta, sen tyyliä yms. Nyt halusin vaan lukea, ilman mitään ennakkokäsitystä. Enkä sitten jälkeenpäin tuntenut tarvetta saada tietää millaisia novellit on noin niiku kirjallisuusihmisen havainnoimana.

Mie tykkäsin näistä. Alkuvuodesta mie luvin sen Jotunin Huojuvan talon, joka oli mitä oli. Lähinnä aiheensa puolesta. Villasukka vinkkasi kommentissaan tarttumaan Jotunin novellikokoelmaan Kun on tunteet. Kirjastossa käydessäni sitten tarttui tää "tuplakokoelma" käteeni. Kannatti lukea, kiitos vinkistä!

Ajatuksia mitä nämä molemmat kokoelmat herättivät: elämässä tärkeää on kahvinjuonti ja naimisiinmeno. Muut asiat on sivuseikkoja. Ei pöllömpää. Mut oikeesti, miun huomion on kiinnittänyt näissä vanhoissa kirjoissa tuo kahvi. Se, että saadaan kahvia on juhlahetki monissa kirjoissa. Lisäksi bongasin tämmösen elämänviisauden: "Niin se oli, että jos mitä teki, tyhmästi teki. Jouti siis olla tekemättä." (Pekka Ratinen novellissa Jussi Petterin naiminen. Novellikokoelmasta Kun on tunteet)

Tekijä: Kiba Lumberg
Nimeke: Musta perhonen
Julkaistu: Sammakko : 2004

Tämä oli nopeasti luvettu. Kertoo romanitytön lapsuudesta kohti nuoruutta. Kiva ja helppo lukea, paljon dialogia. Tähän on kirjoitettu kaksi itsenäistä jatko-osaa, joista seuraavaa jo aloitinkin lukemaan. Kolmas pitäisi metsästää kirjastosta lainaan.