Pikkasen tuppaa pakkanen kyllästyttämään. Nyt se mokoma rupes tuulemaankin. No, ei kai se juhannuksena enää pakkasta pitele. Välttämättä. Tykkään mie ennemin tämmösestä talvesta ku niistä vesisadetalvista, mitä on lähivuosina ollut. Siis en valita vaan lisään halkoja uuniin.

Kettutyöni on edistynyt. Ei mikään turboneula ookaan ollut. Työn alakulmaa pistelen, pelkkää mustaa. Melkein on alakulma valmis, sitten hyppäänkin yläkulmaan. Kuvaa en jaksanut ottaa. Tai vielähän sen kuvan ottaa, mut kuvan laitto koneelle onkin eri juttu.

Lukemisissa on menossa Emily Brontën Humiseva harju. On yllättänyt miut positiivisesti. Hitaasti oon saanut luettua ku on noita häiriötekijöitä. Hyryn Uuni miun piti alottaa, mut mie unohin. Ehkä seuraavaksi?

Tossullisosuus: miehän oon kehunut meidän öitä aiemmin. Ne meni tosi hyvin, ei mee enää. Taas heräillään parin tunnin välein ja välillä siinä välissäkin pitää varmistella, että oon paikalla. Ja mie ku kerkesin hyvään tottua. Kaipa yöt jossain vaiheessa rauhottuu. Oon mie jopa saattanut päivällä torkahtaa poitsun kanssa päikkäreille. Sisällä ku pitää nukkua näitten pakkasten takia ni miunhan pittää olla siinä vieressä unta alottelemassa. Unen alettua, unikavereiksi kelpaavat myös koirat. Saman villashaalin alla nukkuvat. Söpöt.

Niin ja kiitos kommenteista!