Tässä on alkuviikon päivät istuttu kangaspuiden takana tai sitten ompelukoneen takana. Matto ei ole vieläkään valmis, eilen miulta jäi puuttumaan semmonen 20-30 senttiä. En vaan enää jaksanut tehdä enempää. Jos olisin sitkeästi jatkanut, olisi mennyt tekemisen ilo ja virheiden todennäköisyys lisääntynyt. Niinpä luovutin ja läksin ompelemaan.

Ompeluhommina miulla on ollut niin verhoa, lakanaa, hametta kuin korjailujakin. Näitä siis olen ommellut äiskälle. Eilen pakersin hametta sen reilun kaksi tuntia. Ei kuullosta paljolta jos ajattelee kaikki kaavat sun muut, mutta tässä oli hameen ompelu tehty niin helpoksi kuin vain voi; ei tarvinnut kuin yksi sauma, vyötärön kuminauhakuja ja helmasauma ommella. No, nämäkään eivät voi kerralla onnistua. Kuminauhakujan kanssa miulla oli ongelmia, tein, purin, ajattelin, tein, purin, ajattelin ja tein. Viimeisellä kerralla onnistuin, purkuja taisi tulla muutama... Mie en oo mitenkään hyvä ompelemaan. Se olisi kyllä taito, jonka tahtoisin oppia.

Tänään jatkoin ompeluharjoituksia. Tein pienelle tulevalle ihmiselle vähän liinavaatteita. Vanhoista verhoista ompelin aluslakanan ja pussilakanan. Vanhoista lakanoista taas tuli yksi aluslakana ja yksi pussilakana. Ei nämäkään ongelmitta menneet. Kompastuskivenä oli pussilakana (hienoa, lakanoiden suorat huruutukset sentään onnistui, suoruudesta ei sitten puhuta...), miehän niin nohevana mietin sen pussilakanan alaosan, että pitää jättää peiton pujotusaukko. Ylhäälle en sitten muistanut jättää niitä käsien aukkoja, että saa peiton sinne pussiin kätevästi. Vähän joutu saksia käyttämään. Ratkoja olisi ollut näppärämpi, mutta se on häipynyt tästä talosta johonkin. Ilmeisesti on ratkoja ollut ylityöllistetty ja päättänyt häipyä vähän hiljaisempaan työpaikkaan. Se toinen pussilakana onnistuikin sitten kerralla, eli edistystä ja oppimista on tapahtunut. On se kantapää niin kätevä juttu!

Miulla olisi haaveina tehdä vähän kirjailuja niihin lakanoihin. Tai lähinnä niihin, jotka on vanhoista lakanoista tehty. Verhoissa oli jo kuvioita, mutta nää lakanat on niin tylsät. Kuvionkin etsin, mutta saa nähdä miten minnuu huvittaa se homma loppujen lopuksi. Huomenna on suunnitteilla jatkaa ompelunsaralla vaikka oikeesti miun pitäisi mennä kutasemaan loppuun se matto. Hmm... huomenna näkee.

Peellä on huomenna elukkalääkäri. Mennään ihan uudelle elukalle tai siis myö ei olla ennen käyty. Peellä on varmaan korvatulehdus, sitten katotaan virtsakivitilanne ja vielä pitäisi vähän elukkalääkärin tutkia Peen kuonoa. Pee on rapsutellut kuonoaan enemmän kun yleensä, mutta mie en oo löytänyt mitään erikoista, suutakin on tutkittu, eikä mitään näy/tunnu/arista. Toivottavasti ammattilainen huomaa jotain. Epäilen, että Peellä voi olla vaikka joku piikki suussa tms. se kun syö/kantaa keppejä ja ne loppukesäiset karviaspuskanrepimistalkoot eivät myöskään sulje pois ikäviä piikkejä.

Äs saa olla piitkästä aikaa ihan yksin kotona. Harmittavan vähän se on elämänsä aikana ollut yksin, ilman Peen seuraa. Olisi hyvä taito Ässälle oppia seisomaan omilla tassuillaan ilman Peen taustatukea. Niitä tilanteita ei vaan oo tullut hirveesti eteen, että Äs jäisi yksin. Niitä pitäisi vaan tekemällä tehdä, eihän Ässälle muuten harjoittelua tule.

Kaipaamani lumi on satanut! Ihanaa. Piskitkin olivat lumesta villiintyneitä. Riekkuivat aamulla pihalla. Hyvä juttu, koska malttoivat nukkua miun ompelusession ajan. On niillä muutenkin hieman väsy kun tosiaan kahtena päivänä ollaan oltu reissussa koko päivä. Väsy se on ollut miullakin. Tänään otinkin rauhallisemmin ja sen takia myös huominen kudontareissu mietityttää.