Ei oikein tämä otsikon keksiminen luonnistu tänään. Tiistaina.

Kiitos Pomppu-kommenteista. Leikkipuistoneuleet-kirja on miusta oikein ihana. Ostin sen e-kirjana kun en malttanut odottaa painetun ilmestymistä. E-kirjana se on ihan kätevä, ohjeet voi tulostaa ja ne on helpompi kuljettaa mukana kuin kirja. Tosin voisihan kirjastakin ottaa kopiot ohjeesta ja kuljettaa niitä mukana, mut meillä ei oo kopioivaa konetta. Neulekirjat sähköisinä ei olekaan pöllömpi idea. Miusta. Kuvien ihailu selaillen keittiön pöydän ääressä teekupposen kera tietty jää, mut eipähän kaadu kirjalle teetä.

Valmistunutta esittelemään.

Vauvan villanuttu

Ohje: Suuri Käsityö 2/2011, ohjenro 17. Koko 74/80 cm

Lanka: Sandness Mini palett, liukuvärjätty punasinivioletti

Puikot:  3 mm pyöröt

Langankulutus: 97 g

Neulottu ajalla: 20.9.2011 - 6.10.2011

Eihän se nyt menny ihan niiku piti... Tuli vähän liian leveä ja liian matala. Vai miten sen nyt sanoisi. Boleroksi mäni! Mut ei se mitään. Käy tämä näinkin. Lankahan ei taas ollut ohjeenmukainen, joten ei mikään ihme, että työstäkään ei tullut. Tää nyt ei oo niin onnistunut neulomus tällä kertaa. Eihän sitä joka kerta voi onnistua. Aion käyttää tytöllä tätä kyllä. Mukavaa kun on ohut villaneule, niitä kun ei juurikaan ole kaapissa.

Nappeja laitoin neljä eteen, ohjeen yhden sijasta. Ihanasti kuolaakin jo bolerossa roikkuu... Tykkään kovasti langasta. Siinä on miusta kauniit värit. Ikävä sitä oli purkaa, sekin tuli kokeiltua. Tyypillisesti ymmärsin ohjeen väärin ja neuloin kahdeksan senttiä ylimääräistä. Hupsis. Yhtenä kappaleena hihansuusta toiseen neulottiin. Näppärää. Kaksi saumaa jäi ommeltavaksi.

Uusi Novita tuli ja sukkalehti. Novitasta puikoille laitoin koiran villatakin. Niitä pitäisi kuulema useampi tehdä. Kokeilen nyt yhtä näin alkuun. Vaikea ohje. Mie en taas osaa. Onkohan miussa joku vika kun mie oon aina noitten ohjeitten kanssa pulassa? Ei kovin montaa neuletta oo, jossa en joutuisi ihmettelemään miten tehdä. Aikani ihmeteltyäni (ja neulottuani, ja purettuani) yleensä keksin miten on tarkoitus tehdä. Yleensä se on tehtävä ihan niiku ohjeessa sanotaan. Ohje tuntuu pähkäilyn jälkeen ihan selkeältä ja sitä vaan ihmettelen miten en voinut heti sitä ymmärtää. Pähkäilyä tässä koirantakissa on ollut ihan riittämiin toistaiseksi. Ihana palmikkokuvio siinä on!

Sukkalehdestäkin haluan neuloa monet sukat. Muutamille läheisilleni näytin sukkalehteä ja pyysin heitä valihtemaan sukat, jotka haluaisivat. Väritoiveitakin kuuntelin. Pidätin itselläni veto-oikeuden. Eipähän joutuisi neulomaan jotain mitä ei halua. Tietenkään en kirjannut toiveita mihinkään ylös, joten voi olla, että toiveet ei ihan toteudu niin kuin toivojat luulevat ;) Nyt olisi muutama pari sukkiakin neulottavana. Kivaa. Kuhan vaan tuon koirantakin saisin taisteltua valmiiksi. Vaatii aika paljon keskittymistä.