Otsikko on Kirsi Kunnaksen runosta Matkakertomus.

Sain boleron valmiiksi eilen. Perjantaina tein osien yhdistämistä ja kauluksen. Lauantaina päättelin langat ja laitoin napin. Oli muuten uskomattoman nopea napin löytyminen, lienee avittanut päätöksenteossa kohtalaisen viileä huonelämpötila.

1240753100_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Bolero edestä...

1240753108_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

...ja bolero takaa

Ohje: Novita kesä 2009
Lanka: Tennessee
Puikot: 3 1/2 mm pyöröt
Langankulutus: 393 g

Tämä oli eka neulomus, johon tein raglanhihat. Huomattavasti mukavemmat kuin "perinteiset". Nyt ei ollut miulle perinteistä hihaongelmaa. Itkuilta ei vältytty siltikään tän neuleen kanssa. Perjantaina kun olin yhdistänyt kappaleet ja innoissani kokeilin boleroa päälle, ni eihän se ollut sopiva, ei pysynyt päällä. Vitsi. Bolero sitten lensi pitkin olohuoneen lattiaa ja päätin lopettaa neulontaurani tyystin.

Pari tuntia kiukuteltuani ajattelin, että hitto vieköön, miehän teen siihen vielä sen kauluksen. En tosiaan uskonut, että muutama kerros joustinneuletta voi pelastaa boleroni. Mut ei oo totta, kauluksella on käyttötarkoituksensa ja bolero pysyy päällä. Eihän tuo ihan täydellinen ole, pienet rypyt tulee tuohon kainalon nurkille, mut ehän mie täydellisyyteen pysty. Pittää jättää parantamisen varraa!

Miunhan piti ottaa kuva miun muistiinpanoista, joita kertyi useampi aukeama vihkoon tätä neuloskellessani. Merkkaan siis vihkoon kavennukset ja lisäykset. Tuossa mallissa kun piti vielä seurata sitä mallikuviota kahdella eri tavalla. En osaa selittää, mutta aikasta monimutkainen se oli. Oon ylpee ihestäni, että selvisin niistä kuvioista. Eihän ne kuviotkaan virheettömiä ole, yhden virheen ainakin tiedän, mutta minnuu kun se ei haittaa, niin en purkanut. Eikä kukaan (paitsi ehkä neulojat) katso tuota niin tarkkaan ja virheitä etsien. Eihän? Ja pääasia on, että ihelle kelpaa.

Mie näin eilen kevään ekan perhoseni, sitruunaperhonen lenteli. Tänään sitten lenteli näköpiiriini nokkosperhonen. Joku aamu kolme västistä (lue: västäräkkiä) keikutteli aitan katolla. Kevättä. Ulkoneulontakauden aloitin tänään, eilen vaan lueskelin ulkona. Luen muuten yllättävän hyvää kirjaa. Enköhän tänään saa loppuun, joten siitä ehkäpä huomenna (tai sitten ei).

Eilinen ilta oli Tossullisen kanssa aika, hmm.. mielenkiintoista. Tossullisella oli koko ajan nälkä. Reilu parituntia syötiin "koko ajan", muu aika huudettiin kun en tajunnut, että nälkä voi vaivata vaikka vartti sitten lopetettiin syöminen. Olinpa tyhmä. Nytpä tiedän senkin. Kyllä Tossullinen sitten palkitsi runsaan syöttämisen pitkillä unilla, nelisen tuntia veteli heräämättä. Sitten olikin jo nälkä, tietty. Ja mie kulutin niistä neljästä tunnista pari tuntia neulomiseen. Oisko kantsinut nukkua? Mutku en malttanut. Nähtäväksi jää miten mennee tää ilta, ehkä paremmin (huomatkaa positiivisuuteni).

Äs on osittain trimmattu. Nyt sen trimmaus on jäähyllä useamman viikon, koska jouduin pesemään Ässän perjantaina. Äs haisi niiiin pahalle. Karva on sen verran liukasta pesun jäljiltä, että yritän myöhemmin. Eipä ainakaan haise!

Ässältä on trimmattu kroppa ja pää (paitsi korvat). Jäljellä on siis aika paljon. Miun olisi kannattanut aloittaa tassuista, koska niissä on pisin karva ja nehän ne tuo eniten kuraa ja havunneulasia sisään, mutku... Mie oon tottunut aloittamaan trimmauksen koiran rungosta, joten ehän mie osannut aloittaa "järkevästä"kohdasta. Ja pää on aina ihana trimmata, karvojen alta paljastuu kaunis mäyräkoira. Turakarvassa pää ei todellakaan ole tunnistettavissa mäyriksen pääksi.