Huh, huh. Onpa ollu vilskettä viikolla, ihanaa hengähtää viikonloppuna. Tää viikonloppu tuli tarpeeseen. Ei oo sen kummempia suunnitelmia, onneks. Saa vaan olla ja tehä mitä lystää, jos lystää tehä mittään. Ainii, paitsi siivoukset ja kaupassa käynnit,plaah.

Mie en ymmärrä shoppailun rentouttavaa vaikutusta, se ei varmaan jotenkaan toimi miussa. Kauppareissun jälkeen on aina aivan puhkipoikki vaikkei ois käyny ku ruokakaupassa. Sitte jos pittää ravata usseemmassa kaupassa. Sillon kerkee kotimatkalla jo ottaa torkut kun on nii väsyny.

Karkkilakko on kestäny jo kaksi ja puoli kuukautta. Aina välillä iskee kaamee karkinhimo, edelleen. Miusta sen pitäis jo vähän laantuu. Tekis kauheesti mieli jotain väkeviä karkkeja, ehkä turkinpippureita, niitä värillisiä tai perinteisiä mustia. Ihanhan tässä vesi herahtaa kielelle! Noita väkeviä karkkeja ku ei voi korvata millään toisella herkulla. Suklaahimo lähtee ihan tavallisilla suklaakekseillä (en oo kuitenkaa sortunu niihin fani/fasupaloihin), mut millä salmiakkihimo? Salmiakkipurkka ei auta. Ei tässä auta muu kun kärvistellä. Edelleenkin oon siinä uskossa, että jossain vaiheessa helpottaa.

Käsityöprojekteja oon enemmänkin kerenny suunnitella ku tekemään yhtään mitään. Vähän oon ristipistoillu ja vähän virkkaillut. En vieläkään oo uskaltanu mitata paljon verhoa tartten, ettei sitten käy masentamaan, että noin paljon vielä pitäs tehä. Miulla on yhen hameen kankaat leikattuna, jos sen sais ommeltua viikonlopun aikana. Mut sitä ennen on saatava ommeltua Pikkuveikan pöksyt, on meinaa usseemman kerran niitten perrään kyselly...