Torstai aamuna kun piskit olivat lähdössä aamukoivennostolle portaillamme makasi ruumis. Hiiri. Joo, meillä ei ole kissaa, eikä lähimmillä naapureillakaan. Mutta portaillemme oli ystävällisesti tuotu saalis. Olen erittäin tyytyväinen kun meidän pihalla liikkuu Suuri Hiirtenpyydystäjä. Talvella oon nähnyt tassujen jälkiä, mutta koskaan en ole nähnyt vilaustakaan jälkien jättäjästä. Jotenkin niin hellyyttävää tuo saaliin tuonti rappusille vaikkei ees asu meillä.
Aika ajoin miulle on tullut mieleen kissan hankinta, osittain noitten hiirten pyytämisten takia. Mäyriksistä ei siihen oo vaikka onhan ne joitain myyriä kiinni saanutkin. Mutta mie en ole erityisemmin kissaihmisiä, ne on niin sähäköitä ja raapiivat, enkä osaa hoitaa kissoja. Oppishan sen ja kissoja on monenluonteisia, kehräyksestä tykkään ja kissasta sylissä. Sillon kun ne on rauhallisia ne on ihania :) Suurin rajoittava tekijä kissan hankintaan on oikeasti tie. Kylällä suurin osa kissoista on kuollut tuohon tielle auton alle. Viime syksynä meni kaksi, aika peräkkäin. Sitkun kissa kuitenkin kulkisi yksin tuolla pihalla niin mie oisin aina huolissani, jos en tietäs missä se on. Hyvä siis, että meillä liikkuu Suuri Hiirtenpyydystäjä, joka ei asu meillä.
Jottei miulla ei olisi aina kuvatonta (kun ei mikään valmistu), niin kuvailinpa uusimmat norsuni:
"Kultainen" norsu
Puiset norsut
Vaaleampi norsu on myös taidokkaasti tehty. Aivan mahtavat koristelut! Varpaatkin tehty, ne ovat kenties muovia tai jotain muuta materiaalia. Tälle on tehty suukin paikalleen, joka muuten tuntuu olevan aika harvinaista norsuesineissä.
Norsunpoikanen
Äs haluaa kuvaan
Mainintaa liinasta: se on melkein valmis. Tänään valmistuu. Viikon Emmerdalet kahtomatta, ehkä sen verran siinä liinassa on vielä pisteltävää.
Kommentit