Onpa upea sunnuntai, ainakin kelien puolesta. Aamulla käytiin Ässän kanssa pitkällä lenkillä. Pee jäi pihalle omiin hommiinsa. Piskit on ollut suhteellisen mallikkaasti viime aikoina meillä päin, mutta näin Lappeenrannassa. Vain mäyrikselle voi käydä noin. Meillä luuhataan aitan ja navetan alustat. Ovat jo oppineet reittinsä, joten en pidä niin pahana, noin yleisesti ottaen. Ja piskeillähän ei ole pihalla ollessaan pantoja kaulassa ettei ne jäisi jumiin pannasta kun johonkin koloon tunkeutuvat. Täytyy myöntää, että on välillä meinannut itku päästä kun ne ryöhjää jossain rakennuksen alla eivätkä tule pois. Se ei oo kivaa aamukiireessä. Äs sentään käy ilmoittautumassa kesken puuhien, mutta Pee... Pee hoitaa hommansa ja tulee vasta sitten. Homma on yleensä hiirijahtia, tai näin mie ainakin luulen.

Aloitin Ässän nyppimisen tänään. Runko on nypitty kokonaan ja pääkin suurimmaksi osaksi. Päästä pitää vielä korvat käydä läpi ja partaa pienentää roimasti. Mutta yleisilme alkaa olla hyvä päässä. Äs alkaa näyttää oikealta mäyräkoiralta. Peeltä nypin korvakarvoja korvakäytävästä. Inhokkihommia, meille molemmille. Hammastahan sieltä meinasi tulla.

Piskeistä käsitöihin. Tällä hetkellä ei ole mitään neulomista/virkkaamista kesken. En tiijä oikein mitä alottaisin. Ristipistoja voisi aina jatkaa, mutta se ei nyt innosta hirveästi. Kettutyö on niin iso, että sen jatkaminen ei huvita tällä hetkellä. Kirjoneulelapasia voisin miettiä aloittavani. Kummallista, mie en oo mikään kirjoneulefani. Saa nähdä mitä alan tekemään. Jotain.