Eilen hurjastelin ompelukoneella kankaita yhteen. Niistä leikataan poppanakudetta ja miulle tulee kiikkutuoleihin matot. Meillä on äiskän kaa tämmönen tiimi, mie hurautin ne kankaat yhteen, äiskä leikkaa ja kutoo. Hmm... selviänkö vähän vähemmällä? Annoin ne palmikkosukat kuitenkin äiskälle, oli ne sille ihan sopivat. Neulos vaan taitaa venyy sen verran, että mahtuvat miullekin.
Kaivoin hirvityön esille:
Kun tein sivuille inventaarion miun ristipistomalleista en löytänyt kettutyötäni. Nyt se on löytynyt, miulla oli pieni aavistus, että se voisi olla huoneen juuri siinä kulmassa ja siellä se olikin, mutta ovelasti olin laittanut sen laatikkoon. Miun ompeluhuone kun on pienessä kaaoksessa... Kesällä sitten raivaan ja järjestelen. Mukava oli jälleen näkeminen kettutyön kanssa. Parempi pistellä noita tilauksia niin pääsee omiaan tekemään.
Perjantaina aloitin pitsitopin neulomista. Reissua pukkaa ensi viikolla niin pitää olla jotain neulottavaa mukana. Mie oon vähän ihmeissäni ihteni kaa kun en oo ajatellu olevani pitsitoppi-ihmisiä. Ilmeisesti mie oon. Miulla on noissa neulomisissa ollu enemmän sellanen, että mie haluun TEHÄ tuon, ei niinkään, että mie HALLUUN tuon vaatteen. Ja tietty vaikuttaa myös se kun oli lankaa tuohon toppiin. Haa, saan varastoa kulumaan.
Voin mie kuvitella ihteni pitävänkin tuota toppia. Etenkin kun ihe tekee niin on sitten kiva pitääkin vaikkei lopputulos välttämättä mikään ekstraylenpalttisenupeanonnistunut olisikaan. Jos oon aikaa uhrannu niin pijettävä on ;)
Kuvaa tekeleestä:
Mie oon lähiaikoina neulonu tämmösiä laskettavia juttuja, kaiken maailman palmikoita ja muita, joissa pitäs olla kärryillä missä mennään. On ruvennu pikku hiljaa ärsyttää nuo paperinpalaset, joihin merkkaan kerroksia. Pitänee investoida tulevaisuudessa kerroslaskuriin.
Kommentit