Olin tiistaina Aina Oikeiden "paperipallotapaamisessa". Otin ihelleni neulottavaa vaan mukaan, koska en jaksanut etsiä kartonkeja, josta leikata niitä paperipalloihin tarvittavia suikaleita. Tää osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska mie en ois saanut semmoista palloa tehtyä. Ihan liian vaikeelta näytti! Ei olisi tuo avaruudellinen hahmotuskyky riittänyt.

Sen sijaan palmikkoinen pakkopaita edistyi useamman kerroksen verran. Puuttuskohan miulta ennää yks neljäsosa. Niin sitä palmikkoneuletta, sitten siihen tulee joku joustinneulekappale. Parasta tässä tulee olemaan se kappaleiden yhdistäminen, voi olla että pientä apua tuun kaipaamaan siinä. Katja myös mietti, että miten on sen käyttämisen laita, onnistuuko pukeminen? Mie en ollut sitä ees ajatellut aikaisemmin, mutta Katjan mietintä herätti ajatuksia. Voipi hyvinkin olla, että mie oon solmussa sen kanssa.

Aina Oikeiden tapaamisen jälkeen mie en oo neulonut pahemmin, mitä nyt muutamat Emmerdalet kahtonut ja neulonut, mutta en sen kummemmin. Sen sijaan mie oon vaan lukenut, harjoitellut liharuokien tekemistä (tää on vielä ihan vaatimattomalla asteella) ja tiskannut.

Eilen tein semmosta makkarakasvisruokaa. Saatiin siitä syötävää sitten molemmat taas yhdellä kokkauksella kun paistoin ne makkarat erikseen. Hirveen hienosti lähti sekin kokkaus liikkeelle. Ekaks piti soittaa apuja kun avasin sen makkarapaketin: siinä makkarassa oli joku ällö kuori. Pitääkö ottaa pois vai onko se syötävää? Ei voi tietää. Onneksi on auttava puhelin Nauru

Miehän en oo aiemmin noita lihapuolia valmistanut, mutta nyt kun on aikaa niin oon sitten ajankuluksi yrittänyt hoitaa koko kokkauksen. On se vähän säheltämistä kun ei oo tarvinnut aikasemmin opetella erilaisten lihojen käsittelyä. Tai oon mie kai pari kertaa jauhelihaa paistanut ja kananmunia. Miun pitää myöntää, että uusavuttomuutta on tuossa lihan käsittelyssä, oli kyseessä sitten makkara tai joku muu lihaköntti. Sit miut on hyvä pistää ostoksille ohjeistuksella "Tuo jotain lihaa." Voi tulla ihan mitä vaan. Mie en oikein osaa vielä miettiä mikä liha sopii mihinkin, miulle pittää olla ohje, jossa sanotaan mitä lihaa käytetään.

Mut siis miuhan piti kirjottaa lukemastani kirjasta eikä mistään ruoanlaitosta. Mäni vähän ohi aiheen tuo alkuverryttely.

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän. Teos ; 2005.

Kun mie valihin tän kirjan luettavakseni, kuvittelin että oon lukenut Itkosen aiemman romaanin Myöhempien aikojen pyhiä. No, nyt miulle selvisi, että ehän mie oo sitä kirjaa lukenut vaan lukenut kirjaa koskevia arvosteluja. Hupsista.

Tästä kirjasta: hitsi miten oli hyvä kirja. Lukiessa tuli vaan mieleen, että ei kai tää lopu vielä. Enkä mie oikein osaa ees kuvailla mistä mie siinä tykkäsin. Ehkä se oli se tunnelma, joka välittyi kirjasta. En tiijä, mut mie vaan tykkäsin.

Kirjassa kerrotaan Suvi Vaahteran, joka tulee kuuluisaksi rocktähdeksi Summer Mapleksi tarinaa hänen äitinsä ja entisen poikaystävänsä näkökulmasta. Kirjassa on paljon musiikkitietoutta. Täytynee Itkosen olla perillä musiikkiaiheesta. En oo ihe mikään intohimoinen musiikinystävä, mutta nää "tietoiskut" ei minnuu silti häirinneet yhtään. Kirjassa oli myös käytetty yhtenä tarinan eteenpäin vievänä tekijänä "lehtiartikkeleja", joissa kerrottiin yleisölle Summer Maplen tarinaa. Nää kolme tapaa muodostivat sitten sen tarinan. Jokaisesta lukijana sain lisää tietoa, miten se juttu oikein menikään.

Voipi olla, että seuraavalla kirjastoreissulla tarttuu mukaan jokin Itkosen teoksista.