Eilen oli karkkipäivä ja karkkia jäi vielä tällekin päivälle! Jippiaijee. Oikeesti ne pitäisi säästää ensi viikkoon, mut mie teen toisin. Kjäh!

Mehustaminen oli torstaina (vai keskiviikkona) pieni katastrofi. Sitä mehua oli sitten kaikkialla ja näpitkin vähän paloi. Kun on torvelo niin on torvelo. Ei siitä sen enempää, yritin kirjottaa mitä miulle kävi, mut oli taas niin sekavaa selitystä etten ihekään pysyny perässä. Vielä ensi viikon homma jatkuu ankarasti. Joka syksyiseen tapaan ongelmana on tila. Mihin ihmeeseen niitä mehuja taas tungetaan?

Iltaisin kun Tossullinen on vetäytynyt unten maille mie oon pistellyt. Pienen sievän jutun oon saanut valmiiksikin:

1251008859_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1251008880_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pistelty koriste

Malli: Cross Stitcher -lehdestä nro 185. s. 84. Suunnittelija Caroline Palmer
Kangas: kimalteleva aida 14 count
Koko: 7 cm x 5 cm
Pistelty: kahdella säikeellä

1251008872_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

ja takaa

Tekstin fontti on Vervacon Baby boots -mallista. Siinä on miusta ihanat nuo kirjaimet. Ja sen mallinhan mie tein Tossulliselle, kastetaulu.

Meinasin ekaksi tehdä ihan perinteisen kortin, mut mie mietin ja mietin missä on miun paperiveihti ja ei tullut mitään ideaa, joten päätin, että ehkäpä en rupea turaamaan korttia tuosta. Ja tämmönen on kivempi miusta. Ei tarvinnut kuin tuo takaosa tehdä ja tietty nuo reunuksen jälkipistot ja muuta pientä, mutta oli mukavempi viimeistellä kuin kortti olisi ollut tehdä. Ja ihana oli tehdä pieni juttu pistellen, sai valmistakin (ja viimeisteltyä...)

Tää menee siis synttärilahjaksi. Vielä pitäisi hetki malttaa, että pääsee antamaan lahjan. Kuvan uskallan laittaa, koska en usko saajan täällä pistäytyvän.

Ainii, miun epäonnistunut tunika/paita, josta suunnittelin toppia. Näytin sen äiskälle ja hää oli sitä mieltä, että se on hyvännäköinen. Totesi tosin, että se ei todellakaan toimi. Ne olkapäät valuvat. Mie sitten sanoin äiskälle, että mie puran hihat pois ja teen siitä topin. Äiskän mielestä idea oli huono. Hänen mielestään miun pitää vaan korjata sitä. Irrottaa hihat, purkaa vähän etu- ja takakappaletta, että saan tehtyä leveämmät olkaimet. Miusta tuo kuullostaa niin lannistavalta (vaikka eihän se oikeesti niin iso homma oo ja jos se sitten rupeisi toimimaan niin kannattaisi tehdäkin) ja sanoinkin, että en mie viitti. Äiskäni siihen sitten totesi: "Sie oot purkanut niiiin paljon, että tuo nyt on vähän mitä tässä joudut purkamaan." Tässä vaiheessa mie kävin nauramaan. Niinpä, mie oon purkanut paljon. Miun neulomisura on ehkä purkamisura. Ja en mie oikein tiijä pitikö tuo nyt ottaa kannustavana puheena vai pienenä vinkkinä, että ei miun neulomisista koskaan tuu mitään. Mut hauskasti sanottu, kyllä äiskä tietää.

Tossullisosuus: meillä on maistettu myös omppua. Aika ok. Tänään testataan luumua. Tossullinen taitaa erikoistua hedelmiin. Porkkana ei mee enää alas. Bataattia oon suunnitellut testattavaksi myös, mut kokeillaan ekaksi tuo luumu. Neuvolassa olivat sitä mieltä, että nyt on pääasia opetella lusikkataktiikkaa. Sillä mitä siinä lusikassa on ei ole niin suurta merkitystä. Tällä hetkellä testissä on taktiikka, että suu auki, lusikka tulee suuhun ja siinä sitä öllötellään hetki ennen kuin huomataan, että syöminen ei suju jos sitä suuta ei välillä laita kiinni. Hassu.