Ulkona on ihana auringonpaiste ja mie vaan oon sisällä. Tossullinen vetää unia ni ei vielä päästäkään ulos. Hitsi, tänään on ollu nää ajotukset vähän pielessä. Mutta jospa nyt saan olla koneella ihan ajan kanssa. Nii, tai voisinhan mie tehdä jotain hyödyllistäkin, mutta olkoot. Tän päivän hyödyllisyydet on jo suoritettu, oon nimittäin lämmittänyt uunin, tiskannut, pyörittänyt astianpesukoneen (ja tyhjentänyt sen!) sekä laittanut pyykit peseytymään. Hirmunen listahan tuosta tuli! Vau, miehän oon tehokas!

Matto valmistui viikonloppuna ja tuli meille kotiin toimitettuna maanantaina. Äiskä kutoi sen viimeiset viisitoista senttiä, joita mie en vaan saanut aikaiseksi Nolostunut. Solmiminen tehtiinkin sitten yhdessä.

 

Kudottu matto ulkoeteiseen

Yksityiskohtia matosta

Minnuu hiukan jännitti tuliko tuosta sopivan mittainen. Ja hitsi vieköön, ihan on sopivan mittanen, ei ollenkaa liian pitkä eikä lyhyt. Miun mittauksilla, hienoa! Tuossa matossa on kuusi erilaista kuviota tehty keltaisella kuteella. Ne sitten toistuu keskikuvion jälkeen. Keskikuvio on tuo ylempi leveä kuvio. Kutominen ei ehkä oo miun juttu, toisaalta se on ihan kivaa, mutta se vaatii aina suurempia ponnisteluja kun nää miun muut käsityöharrastukset; pitää lähteä erikseen kutomaan, sitä ei voi tehdä sohvannurkassa Silmänisku. Ei tää kutominen miulla tähän jäänyt. Äiskällä on sellaset pöytäkangaspuut, niillä miun tekisi mieli vähän kutaista. Esim. verhokappaa jälleen tuohon ulkoeteiseen. Siinä on kyllä tila, johon miulla on paljon suunnitelmia mitä siihen teen.

Tällä viikolla oli markkinat ja myö käytiin Tossullisen kanssa markkinoilla. Ihan oltiin eka kertaa kahestaan liikenteessä. Hyvin selvittiin. Mies sai lakuja, Tossullinen pikkuauton (ressukalla ei ollut yhtään autoa vielä), viipurin rinkeleitä ostin muutaman ja miulle tälläsen:

Norsupussukka

En voinut jättää tätä ostamatta. Valitsin tän sinisen, vaaleenpunaistakin olisi ollut tarjolla. Lakut olisi houkutelleet minnuukin, mutta sitkeesti oon ollut syömättä.

Lukuhommiakin oon harrastanut.

Tekijä: Susanna Alakoski
Nimeke: Sikalat (Svinalängorna, 2006)
Julkaistu: Schildts : 2007

Hmm.. mitäs tästä laittaisin muistiin... No, tämä on ruotsinsuomalaisen esikoisteos. Takakansitekstin mukaan Ruotsin vuoden 2006 kirjakevään tapaus, myös August-palkittu.

Tässä kerrottiin suomalaisperheen elosta ruotsalaisessa Fridhemin lähiössä. Aikakausi on jotain 1970-lukua. Perheen tarinaa kerrotaan Leenan, perheen keskimmäinen lapsi, näkökulmasta. Asiat on aluksi ihan hyvin, mutta sitten astuu alkoholi yhä enemmän vanhempien elämään. Tämä kirja kävisi hyvin Alkon tähän kampanjaan.

Kirja oli miusta alussa parempi, ehkä siksi, että lopussa asiat tuppasivat mennä ihan penkin alle. Itkeä tihrustettuakin tuli tätä lukiessa. Aika surullinen oli, mutta suositeltava kuitenkin. Oli helppo lukea ja jäi mieleen pyörimään lukemisen jälkeen. Ei ollut helppo aloittaa seuraavaa kirjaa, tätä piti vähän aikaa makustella.

 

Kiitoksia Kirsi! Ja mitenkäs se perinteisesti menikään? Mie otan mielelläni näitä vastaan, mutta en osaa jakaa eteenpäin... Kun mie luven vaan Hyvän mielen blogeja.

Kerrankin muistin laittaa plakaatin. Mie oon vähän hajamielinen näitten kaa...

Mie sitten alotin neulomaan kun niin poltteli. Teen uusimmasta Novitasta boleroa. Valmistuu ehkä joku vuosi. Tän neulomuksen vuoksi kastetaulu on jumissa, puikot huutelevat sen verran kovasti. Jos olisin ollut järkevä, olisin tehnyt ekaksi tuon kastetaulun loppuun ja vasta sitten alottanut neulomisen, mutta enpä ollut vaan teen näitä käsitöitä ihan viiliksen mukaan. Ja jos ei oo viilistä, ni miun äiskä tekkee loppuun. Ehkei kuitenkaan kun kudontahommissa saata tulla pelastamaan minnuu pulasta.