Pieni lankakauppa on luettu jo joku aika sitten, mutta en aio siitä sen kummempia kirjottaa. En nimittäin tykännyt siitä, meinasin jopa jättää kesken. Ehkäpä en vaan ymmärtänyt hyvän päälle, niin kuin en ymmärtänyt  Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjaa. Jäi kesken ja kyseessä oli äänikirja! Hemingway olisi ehkä vaatinut toisenlaista kuuntelutunnelmaa kuin autoilu...

No, tämä meni loppuun ja aikasta sujuvasti. Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija. Miulla oli luettavana pokkariversio, joka sisältää kaikki sarjan kolme kirjaa Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija. En mie tiijä mikä tässä nyt viehätti. Oliko se kieli, tarina vai mikä? Välillä ärsytti se Maijan miehensä Jannen palvonta. Sai kuunnella kuinka Janne on niin paljon parempi ihminen kuin hän. Argh! Arvo siullakin on Maija! Sitten oli paljon näitä Jumala-juttuja, miten kirkko ja usko auttoi arkisessa elämässä. Ne nyt ei niin ärsyttäneet, sopivat kirjaan kun kai se on ollut kovin tärkeää siihen aikaan. Ja sellaisessa saaristolaiselämässä meren keskellä tullee ehkä vähän suuremmat voimat mieleen kun myrsky ulvoo, talo on palanut ja navettaan tuiskuaa lunta.

Tästähän on tehty joitain elokuviakin, yhtään en oo kahtonut, mutta nyt kun sain kirjat luettua voisi vaikka kahtookin. Mie en tykkää tehdä niin päin, että ekaksi nään elokuvan ja vasta sitten luen kirjan. Sillon kirjassa seikkailee näyttelijät eikä ihe tuu ajatelleeksi niitä henkilöhahmoja niin tarkasti.

Kattelin vähän googlelta kirjailijasta. Jossain puhuttiin Ahvenanmaaeepoksesta, koskien Myrskyluoto-sarjaa. Mie kyllä en ollu Ahvenanmaalla vaan aika paljon pohjosempana. Mutta näin jälkikäteen, Turussahan hyö kävi ja Tukholmaan vietiin karjaa teuraaksi. Ei kai sitä kovin pohjosesta sinne suuntaan lähdettäisi. Nii ja jos on ahvenanmaalainen kirjailija niin ne nurkat voi kirjassakin esiintyä. Eipä tullut ajatelleeksi. Mutta kirjoissa on se kiva, että ihe saa ajatella ne oman mielenmukaan. Miusta ei oo sinänsä vääriä ajatuksia tai tulkintoja, kukin lukija kahtoo omien kokemustensa ja ajatustensa läpi lukemaansa.

Tämän kirjan lukeminen ei ollut ajantuhlausta. Vanhat tavat ja uskomukset on miusta mukavia lukea. Kaikkee en taaskaan ymmärtänyt. Hitsi kun en enää muista, mutta kyse oli jostain tarvekalusta tms. josta miulla ei ollut mitään hajua mikä se olisi tai mihin käytettäisi. Jos ottaisi selvää niin sitä oppisi! Ekan Timo K. Mukan kirjan kun luvin ihmettelin mikä ihmeen kläpi, mutta aikani kun luvin eteenpäin tajusin, että lapsesta on puhe. Sitä ennen en ollut törmännyt siihen sanaan.

Ainii, se oli hauska juttu tässä kirjassa kun Maija lähti kylälle niin hän otti yleensä neuleen mukaan. Kerran hänellä ei ollut mukana käsityötä niin sitä vähän kummeksuttiin yhdessä talossa, mutta Maija oli silloin naimisiin menossa ja tavaroiden keruu reissulla. Ihan hauska yksityiskohta miulle, koska mietin joskus kun meen kylään, että voinko ottaa käsityön mukaan vai koetaanko se loukkauksena, että tuo vaan neuloo kun tulee kylään. Ompelukerholaiset ainakin tietää, että mie pystyn puhumaan ja neulomaan yhtä aikaa, se minkä verran puran jälkikäteen onkin sitten eri juttu!

Psst! Karkkilakon viimeinen kuukausi menossa!!!