Vein lammastyön maanantaina kehystettäväksi ja lupasivat, että tänään on valmis. Mie kyllä sanoin, että ei oo mikkään hätä sen kanssa... Mitenköhän nopeesti olisivat tehneet, jos olisi ollut kiirus? Vähän jännittää millanen siitä tulee.

Tammikuu loppui ristipistotaulun valmistumiseen ja helmikuu alkaa neulomuksien valmistumisella. Ei hullumpaa.

 

"Pakkopaita" edestä

Ohje: Novita syksy 2008, kietaisuliivi, koko M
Lanka: Nalle, harmaa
Puikot: 3,5 mm KnitPicksit + apupuikkona palmikoihin milloin mikäkin sattui käteen
Langankulutus: 297 g

 

ja takaa

Tätä väkersin viimeksi Aina Oikeiden tapaamisessa. Tämä tehtiin kahdesta eri kappaleesta, joista tuo palmikko-osa oli helkatin pitkä. Pikkasen puudutti tehdä, mutta yli puolen välin päästyäni homma vähän helpotti. Ohjeen mukaan palmikkopätkää olisi pitänyt tehdä 144 cm, mutta mie tein muutaman sentin vähemmän.

Oma numeronsa olikin se kokoaminen. Ihanista ihanin mieheni auttoi minnuu. Mie en saanut kun yhet raivarit! Olin jo luopumassa koko hommasta kun tajusin, että toinen palmikkopätkän sivu on lyhyempi, joten meillä saattoi olla se väärin päin. Homma korjaantu sillä. Oli tuossa kokoamisessa sovittelunsa, mallaamisensa ja ennen kaikkea mietintä miten ihmeessä tuo puetaan päälle. Katja, olit ihan oikeassa! Nyt kun kaikki osat on kiinni toisissaan se on vähän helpompaa, mutta vaatii silti harjoitusta eikä tää ehkä oo semmosen superkiireisen aamun neule...

Ainii, pientä urputusta täytyy laittaa. Ohjeen mukaan piti mennä 300 g lankaa. Mie luulin neuloneeni tuohon yli sen 300. Siihen nimittäin meni kaksi kerää kokonaan (á 150 g) ja vielä yksi jämäkerä sekä yhdestä täydestä kerästä pikkasen. Joko nää kaksi 150 gramman kerää olivat reilusti alle tai sitten miun matikka pettää (ei sekään niin suuri ihme olisi) tai vaaka. Monta kertaa punnitsin ja mietin mitä helkattia tässä nyt oikein on. Ilmankos miun lankatilinpäätös ei viime vuodelta pitänyt paikkaansa ihan grammalleen, mie kun oon uskonut noihin kerien merkintöihin lankamäärästä. No, eihän tää nyt oo mikkään maalimaa kaatava juttu, mutta otti päähän sillon.

Eilen neuloin viimeiset villahousut. Lopusta hahtuvasta teinkin sitten lisäimuja. Sain niitä jämistä tehtyä kaksi kappaletta, kolmaskin tuli tehtyä, mutta se on niin pieni, että en tiedä vielä tuleeko käytettyä ja missä. Neulottu se kuitenkin on.  Kuvia ei niistä ole, mutta eipä noissa mitään ihmeellistä olekaan.

On se vaan kummallista vaikka miten neuloo ja töitäkin valmistuu niin lanka vaan varastossa lisääntyy! Ehkä siellä tosiaan on niitä tyttö- ja poikalankoja... Sain eilen nyssäkällisiä jämälankoja, tällä kertaa mummolta. Kyllä on säästetty ihan pienet pätkätkin! No, ihan ilonen mie noista langoista sinäänsä olin, eihän niitä nyt toinna poiskaan viskata! Nyssäköissä oli kaikenlaisia lankoja, löytyi puuvillaa, villaa ja ties mitä sekotteita.

Aloitin sitten vielä eilen illalla näpertämään virkaten niistä riemunkirjavaa verhokappaa. Ehkäpä ulko-oveen tai vessaan tai johonkin. Suunnitelma on siis tosi selkeä... kahotaan mitä muotoutuu.

Tänään olisikin taas Aina Oikeiden tapaaminen, mukavaa. Tarkoitus on tulla paikalle, mut jos väsyttää tai muuta niin sitten jätän välistä. Kahotaan tätäkin asia, mitä tästä tullee.