Monta kertaa oon ajatuksissani kirjoittanut blogiini, mutta käytännön tasolle vienti on ollut heikkoa. Ajatuksissa kuitenkin on ollut. Yksi kirjoittamattomuuden syy on, että mie, miun kamera ja vista ei tulla toimeen. Eli en saa kameralta kuvia koneelle. Pitää kierrättää toisen koneen kautta ja se vaan on miusta niiiin vaivalloista. Oon myös käyttänyt näitä Tossullisen unihetkiä käsitöihin ja Emmerdaleen/Täällä Pohjantähden alla -kuunnelmaan. Molempia on rästissä jonkin verran. Nii ja elokuvia, just muistin, että miulla on elokuvanpuolikas kahtomatta. Pitäis kahtoo kun vielä muistaa mitä siinä tapahtu eikä tarvii alusta asti lähteä uudestaan.

Viikonloppuna ryhdistäydyin ja laittelin niitä kuvia:

Kuutio koottuna

Malli: Cross Stitcher, Christmas 2003, issue 142, s. 43. Suunnittelija : Sheila Hudson.

Kangas: 16 count aida, väri ecru

Koko: n. 5 cm x 5 cm / 29 pistoa x 29 pistoa (siis yksi kuvio)

Lanka: Anchor punainen, 2-säiettä

Tämä valmistui jo syyskuun puolella. On eka tekemäni kuutio. Tykkään. Menee ehkä lahjaksi tai sitten ei. Ripustusnaru olisi voinut olla paksumpi, mut muuten ok. Ainahan sitä on löydettävä jotain parantamisen varaa.

Joulukoriste 2009

Malli: Noël 2008 (muutettu -09), Ravenelle

Kangas: 14 count aida, vaaleanpunainen ja kimalteleva

Lanka: Anchor, liukuvärjätty vaaleanpunainen 883

Koko: 6,5 cm x 7 cm / 31 pistoa x 34 pistoa

Joo, tää ei sitten onnistunut. Kankaan ja langan valinta meni pikkasen mönkään. Muuten ihan hyvä, mut kuvio ei näy. Hupsista. Jotain positiivista: tuo ripustusnauha on miusta kiva ja sopii kokonaisuuteen. Tästä tiedän, että tää jää itelle. Ei kehtaa antaa kenellekään. Onpahan itsellä muistona, että elä tee näin! Ei minnuu ees pahemmin harmita. Huomasin tuon ongelman jo tehdessäni, mut aattelin pistellä loppuun asti. Mitäpä näistä. Tämäkin on syyskuun tuotantoa.

Viimeksi Aina Oikeissa tuli puhetta, että miehän en tykkää tehdä pieniä ristipistotöitä vaan tykkään enemmän isoista. Heh heh. Tänä kesänä (tai ehkä pikku hiljaa voisi sanoa viime kesänä) innostuin noihin pieniin juttuihin. Näin sitä muuttuu mieltymykset. Pienissä töissä se valmistumisen ilo tulee nopeemmin kun noissa isoissa. Ja onhan ne söpöjä! Iso kettutyö on myös edistynyt, ihan totta, oon sitäkin pistellyt.

Puhuttiin myös Aina Oikeissa, että miehän en osaa neuloa tai olin ihe sitä mieltä muutama vuosi sitten (vaikka silloinkin neuloin). Nykytila on semmonen, että voisin sanoa osaavani neuloa jotenkin, mutta pääasiassa vain ohjeesta. Tarvittaessa on käytettävä ohjeenlukuapua. Neulomissaralla oon opetellut viime aikoina intarsiaa. Siis tehnyt ja purkanut. Teen Tossulliselle villapaitaa (joka on sopiva ehkä vuonna 2012...) ja siihen tulee intarsiana kuvio. Ei vieläkään oo täydellinen, mutta saa kelvata. Enää puuttuu villapaidasta toinen hiha (jo vähän aluillaan) ja kaulus. Nii ja yhdistelemiset ja lankojen päättelyt. Lankoja on ehkä viisi miljoonaa, kiitos kuvion.

Pari joululahjaprojektia polttelee. Sukkapuolta pitäisi tehdä kummitytölle ja siskolleni. Kummitytölle tulee pitkät sukat, joten siskoni saa lyhyet. Paita/tunika on edelleen kuvaamatta. Pitäsköhän kohta luopua kuvaamistoivosta tai yrittää ihe kuvata ihteäni.

Lukurintamalle kuuluu huonoa. Pari tylsää kirjaa, joista toinen piti jättää kesken, tappaa lukuintoa. Tää toinen tylsä/ei miun makkuun on jo yli puolivälin, joten kahlaan sen loppuun. Ei edes oo mikään pitkä kirja, mutta sitä vaan oon tahkonnut kun ei se etene! Mie en tykkää siinä kirjassa päähenkilöstä, tapahtumapaikasta enkä kielestä. Aika vähiin jää lukuinto tässä tapauksessa. Kyseessä on Kira Poutasen : Katso minua!. Aiemmin oon lukenut Poutasen esikoisteoksen ja muistaakseni se oli ihan ok. Ei kummempaa, joten tartuin tähänkin. Pieni pettymys. En anna tän kuitenkaan lannistaa, sillä hyllyssäni oottaa lukuvuoroaan Poutasen Kotimatka. Joten annan hänelle vielä toisen mahdollisuuden. Kotimatka voi olla ihan hyvä.

Tossullisosuus: Tossullinen taputtaa.