Jippii! Eilisen innostuksen puuskan jälkeen miulla on valmis dinohuppari. Tai siis pojalla on. Eilen käytiin ostamassa vetoketju ja tänään sain sen ommeltua kiinni. Huh, kerkee poika käyttämään takkia muutaman kerran ennen kuin jää pieneksi.

Dinohuppari

Ohje: Steggie, kids' dinosaur cardigan

Lanka: 7-veljestä, vaaleanvihreä, ruskea ja keltainen

Puikot: 5 mm ja 5,5 mm metalliset puikot

Langankulutus: 275 g

Neulottu ajalla: 16.2.2011 - 19.4.2011

Mie oon iloinen tästä hupparista. Pitkään etsin sopivaa ohjetta. Halusin neuloa jotain pojalle, alunperin puuvillaista tms. en villaista. Tähän päädyin. Ensimmäinen englanniksi neulomani juttu. Ei se niin vaikeaa ollutkaan! Mitat tuumissa ei ollu hirmu kivoja, joutui käyttämään laskuria tai netissä muunninta. Eipä sekään onneksi vaikeata ollut, ehkä vaan hieman epämukavaa kun joutui nousemaan sohvannurkasta tarkistamaan mittoja. Juuri kun oli saanut takalistonsa sohvalle mukavasti aseteltua. Yritin tietty välttää moista liikuntasuoritusta ja suomentaa sekä sentittää ohjetta etukäteen, mutta niin niitä vain jäi väliin silti.

Hupusta tykkään erityisesti, lisäykset on kohdillaan ja sopii pojalle hyvin. Hihatkaan ei oo ihan hirmusen pitkät. Osasin jarruttaa ajoissa. Dinon harjas on hauska. Sitä olisi voinut olla myös selkäkappaleessa. Olisihan sitä siihenkin saanut tehtyä jos olisi ohjetta muokannut. Miehän en muokkaa, mie teen niiku ohjeessa sanotaan, joten siihen on tyytyminen. Ja onhan tää näinkin ihana.

Kuvaus tuotti ongelmia. Vauhtia oli sen verran enemmän meidän rauhallisella pojalla.

Mitä mie nyt neuloisin?  Taas on ryhdyttävä ohjeen metsästykseen. Enkä mie oikein tiijä mitä se on, mitä etsin. Sukathan tässä on puikoilla, että ei aivan neulomatta tarvitse olla. Ei muuten tulekaan palmikkosukkaa kuten edellisessä kirjoituksessa epäilin. Pitsisukkaa sittenkin. Eri malli tosin.

Kansallispukurintamalla menee hyvin: ronkkaukset tehty! Oonkohan mie ees kertonut sitä täällä? No kuitenkin, sain ne tehtyä! Oon tosi iloinen myös siitä. Eivät onnistuneet täydellisesti, mutta pääasia on, että sain ne tehtyä. Ensimmäistä kertaa kun tein, en parempaa vaadi itseltäni. Ongelma on siinä, että rannekkeiden ronkkaukset eivät oo täysin samanlaiset. Pientä heittoa on, joten toinen kuvio on lyhyempi kuin toinen. Antaa olla, eipä niitä rannekkeita kukaan vertaile keskenään. Mie oon tyytyväinen ja se on tärkeintä. Nyt miulla on kotitehtävänä sormeilu. Sormeilen nauhaa, joka on nappien tilalla niissä rannekkeissa. Sormeilu on hauskaa. Toinen nauha on jo tehty ja toista olen aloittanut. Yritin ottaa kuvaa, mutta en saanut tarkkaa kuvaa. Niin on pientä, että ei miun tasoinen kuvaaja saa kamerastaan edes välttävää kuvaa. Seuraavalla kerralla aloitan kai pirtanauhan kutomista! Tykkään, että saan opetella taas uuden jutun.