Pääsiäisen aikaan on ilmat ollu tosi ihania. Pukeutumista, pyykinpesua ja puutarhahommia ajatellen. Ulkona oonkin haravoinut ja kukkapenkkejä vähän jo ruopsutellut sekä ennen kaikkea suunnitellut mitä kaikkea teen. Ruusupuskaa aion pienentää radikaalisti ja kasvimaahan laittaa herneitä, retiisejä ja salaatteja. Yhden kukkapenkin aattelin tuhota. Ehkä. Mie kun en jaksa niitä kaikkia hoitaa, ni jostain voisi luopua. Jos jaksaisi hoitaa hyvin ne jäljelle jääneet. Ainahan kasveja voi sitten laittaa uudelleen lisää.

Uutta neulottavaa ei ole vielä löytynyt. Pitsisukkaa edelleen (niitä samoja mistä oli jo viimeksi puhe). Suurempaa neulomusta odotellessa. Iltaisin oon vieläkin pistellyt ahkerasti. Yli puolen välin mennään:

Mäyristyö, neljäs kuva

Onpas punertava kuva. Yläosa on kahta pistoa vaille valmis. Tähän ei tule yhtään jälkipistoja. Tuntuu oudolta. Nyt tästä jo näkeekin, että koira on tulossa. Ja kyllä tästä taitaa tulla ihan näköinen ilman jälkipistojakin. Aluksi vähän mietitytti minkälainen tästä tulee kun oon tottunut jälkipistojen tuovan kuvan kunnolla esiin.

Huimasti olen oman mittapuuni mukaan edistynyt yhden kuukauden aikana. Jos jatkan samalla ahkeruudella niin kahden kuukauden kuluttua miulla saattaa olla tämä valmis! Siis kesäkuun lopussa. Epäilen. Voi olla, että monet muut jutut vievät pistelyltä aikaa tässä välissä. Mie veikkaan, että neljän kuukauden päästä tämä on valmis eli elokuun lopussa.

Mietin tässä yhtenä päivänä mitä työtä aloittaisin pistelemään tämän jälkeen. Haaveilen vähän hevostyön tekemisestä seuraavaksi, mutta se on niin iso, että useampi vuosi menisi. Kooltaan siis 43 x 35 cm. Vai tekisikö samaan aikaan heppatyötä ja jotain pienempää? Mie en hirveesti tykkää tehdä yhtä aikaa pistelyitä. Tietty pieniä juttuja voi olla, mutta sellaisia keskikokoisia en halua tehdä yhtä aikaa. Miusta tuntuu kun on päässyt sisään toiseen pistelyyn, ni toinen onkin ihan erilainen tehtävä ja pitää miettiä värit ja symbolit uudestaan. No, onneksi tässä on useampi kuukausi aikaa miettiä.

Mie oon miettinyt myös yhtä kirjontajuttua. Sain kivan takin, joka on sininen. Semmonen tikkitakki. Miehän en niin sinisestä väristä tykkää, mutta takki on kivanmallinen. Ajattelin kokeilla kirjoa siihen sellasia ihania kasveja. Todennäköisesti liukuvärjätyllä vaaleanpunaisella. Vähän mietityttää miten se takin tikkaus siinä menee, mutta kokeilemalla se selviää. Voi siis olla, että tää projekti vähentää ristipistopuolta. Miun pitäisi vaan käydä ostamassa jäljennöspaperia (vai mitä se oli). Siihen saattaa mennä pidempi aika, että saan aikaiseksi lähteä. Tai sitten kipaisen jo tänään. Maitoakin tarvittaisi.

Meijän tyttö on aivan ihana. Se kujertelee. Hymyileekin paljon. Poika taas on semmoinen papukaija, että pitää omaa kielenkäyttöä suitsia tosissaan. Ja apupoika, tänäänkin kärrättiin yhdessä lehtiä kottikärryillä, kummallakin oli omansa.