Onpa ollut taas pitkällinen prosessi kettutyöstä kuvan ottaminen. Aina muistaa sen asian illalla, jolloin on ihan pelkästään lamppujen valon armoilla. Tänään on ollut aurinkoinen päivä ja muistin jopa kuvailla.

 

Kettutyön kehitystä

Aika paljon on mennyt eteenpäin taas sitten viime kertaisen kuvan. Sietääkin mennä! Oon nyt suunnilleen puolessa välissä, vähän alle. Noiden kettujen jälkeen ei olekaan mitään mielenkiintoista. Pelkkää maisemaa eli vettä, lunta ja pusikkoa. Niistä sitä on revittävä motivaatiota. Kivat osuudet on siis tehty!

Välillä oon pistellyt tosi ahkerasti tuota, mutta useesti oon sen  laittanut laatikkoonsakin. Pitää jatkaa samalla tyylillä eteenpäin. Margartehasta tekisi mieli tilata hevostaulu, jolla silläkin oli aikalailla kokoa. Enkös mie jossain vaiheessa kirjottanu, ettei miun pitäisi pistellä mitään isoa, jotta saisin jotain joskus valmiiksi?

Kettutyön väliin kyllä tulee yksi pienempi taulu tehtäväksi, joten saan vähän taukoa kettuilusta. Vaikka toisaalta miusta on kivempi saada "kerralla" valmista, jos työ on kauan jemmassa sitä joutuu tekemään ajattelutyön useemman kerran kuin jos koko aika työstäisi samaa työtä. Silloin muistaa värit symbolit ja muut kommervenkit helpommin.

Muuten tää päivä on ollut vähän plaah. Ärsyttää tuo hyvä ilmakin vähän kun ei nyt oikein osaa siitäkään nauttia. Mutta vielähän tää voi tästä iloisemmaksi muuttua, onhan tätä vielä jäljellä.